Mielitreenit: Onnellisuusharjoituksia

Vähän aikaa sitten kirjoitin onnellisuusparadoksista, eli siitä, miten todellinen onni vaatiikin ehkä tekoja, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat epämukavilta. Samoin kuin havainnoista, joiden mukaan tyytyväisiä ihmisiä yhdistävät 1) yleinen uteliaisuus, 2) suurpiirteisyys, 3) kiitollisuus myös toisten onnistumisista, 4) kaikenlaisten tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen, 5) ripaus kurinalaisuutta.

Jos edellä mainittu lista ei aivan tunnu sopivan siihen tyyppiin, joka aamuisin katselee kylpyhuoneen peilistä, ei hätää, sillä mielen taitojahan voi aina harjoitella. Siispä seuraavaksi ohjelmassa onnellisuus-lihasten treeniä:

Harjoitus 1: Hyppyjä mukavuusalueen yli

Oman mentaalisen turva-alueen ylittäminen ei tarkoita sitä, että kerralla tulisi sekoittaa koko pakka: irtisanoutua, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaihtaa ystäväpiiriä. Eihän sitä maratoniakaan lähdetä juoksemaan kylmiltään. Riittää mainiosti, jos aamulla kulkee töihin vähän toista reittiä, aloittaa bussissa keskusteluun vieressä istuvan kanssa tai pistäytyy vihdoin lounaalla siinä ravintolassa, jota kaveri suositteli (vaikka ei ole varma, löytyykö lounaslistalta tavanomaisia suosikkeja). Yksi treeni päivässä riittää ja palautumiseen suositellaan niitä asioita, jotka ovat tuttuja ja turvallisen mukavia.

Harjoitus 2: Rentoudutaan ja annetaan mennä

Seuraavaksi löysätään pinnaa ja otetaan rennosti. Jos sinulla on perhe, harjoittelu on lähes naurettavan yksinkertaista: Kotiin palattuasi ummistat silmäsi kenkäröykkiölle eteisessä ja tiskipöydälle unohtuneille astioille, keität itsellesi ison kupin kahvia tai teetä ja avaat uusimman naistenlehden tai hyvän kirjan. Jos opiskelet, voit seuraavan kerran onnitella itseäsi lämpimästi myös keskinkertaisesta tenttivastauksesta: Läpi meni, se riittää. Tai kun ulos lähtiessä huomaat, että juuri se tyylikkäin paita on unohtunut pesukoriin, voit nauraa peilikuvallesi sydämellisesti: “Who cares! Tässä menee silti maailman upein nainen.”

Vaaleanpunaisten kakkuloiden jatkuva käyttö ei ole tarpeen, sillä on toki asioita, joista kannattaa huolehtia tarkasti. Jos sinun on vaikeaa erotella, minkä asioiden suhteen kannattaa olla tiukkana ja missä voi ottaa iisisti, laadi avuksi pikku taulukko: Listaa ensimmäiseen lokeroon asiat, jotka on aivan pakko tehdä (kuten maksaa laskut ja ruokkia lapset tai kissa), toiseen ne, joiden tekeminen on melko tärkeää (kuten joulukorttien lähettäminen tai ystävän nimipäivän muistaminen) ja kolmanteen sellaiset asiat joiden tekeminen olisi ihan hyvä muttei oikeastaan pakollista (kuten lakanoiden mankelointi). Elämästä voi löytyä yllättävän paljon kohtia, joissa voi vähän hellätä otetta ja hengähtää.

Harjoitus 3: Kuunnellaan, kannustetaan ja kehutaan

Olemme tottuneet rientämään tueksi, kun kaverilla menee huonosti, mutta voisitko tarjota kahvit ja baakelsit ihan vain siitä ilosta, että toinen menestyi kokeessa, esiintyi hyvin asiakastilaisuudessa tai kertoi tavanneensa elämänsä miehen/naisen. Ilojen jakamisen voi aloittaa helposti myös kysymällä seuraavalla kerralla Mitä kuuluu:n sijasta: Hei kerro, mitä kaikkea kivaa sinulle tapahtui tänään? Ja sitten tarvitseekin vain kuunnella aidosti keskittyen ja omat toiveet, tavoitteet ja mielipiteet hetkeksi unohtaen.

Harjoitus 4: Tehdään pari syvähengitystä ja annetaan tunteiden tulla… ja mennä

Elämässä tunteita tulee ja menee, joka päivä. Onni ja ilo ovat hetkellisiä huippuja. Ajoittain taas löydämme itsemme aalon pohjasta: kiukustumme, väsymme tai turhaudumme. Aina ei ole välttämätöntä jäädä pohtimaan, miksi jossain tilanteessa mielen valtaa jokin ei-toivottu tunne. Olennaisempaa on tiedostaa ja hyväksyä, että tunteet ovat jatkuvassa liikkeessä, vaihtuvat, nousevat ja laskevat. Elämässä on aina tilanteita, joihin voimme reagoida: Murrosikäisen nenäkäs käytös tai pomon pikkumaisuus ärsyttävät. Voimme kuitenkin valita, vastaammeko samalla mitalla. Vai keskitymmekö mieluummin havainnoimaan itsessämme nousevia tuntemuksia ja siedämme niitä tietäen, että sisäinen kiukku ei ole vaarallista ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama loukkaantuminen on oikeutettua, mutta sen armoille ei tarvitse jäädä. Kiukun voi kanavoida vaikkapa siivoamiseen, nyrkkeilysäkkiin tai laulutreeneihin. Kun tunnelihaksia venyttelee päivittäin, huomaa vähitellen mielen muuttuvan joustavammaksi ja olon tasapainoisemmaksi.

Harjoitus 5: Loppuun kestävyysjuoksua matkasta nauttien

Elämässä todella merkityksellisten ja eteenpäin vievien asioiden oivaltaminen voi tuntua vaikealta, mutta sitäkin voi harjoitella. Yksinkertainen työkalu on esimerkiksi päiväkirja, johon merkitset säännöllisesti, mitkä asiat, teot ja tapahtumat viikon kuluessa tuntuivat palkitsevilta, tärkeiltä, ja inspiroivilta – vaikka niitä olisi edeltänyt pieni pinnistely. Missä onnistuit, innostuit ja mistä sait hyvää palautetta? Mitkä asiat taas tuntuivat takkuavan, missä hakkasit päätäsi seinään kerta toisensa jälkeen hyvistä yrityksistäsi huolimatta? On tärkeää olla rehellinen ja tarkkana sen suhteen, mitä todella tunnet ja mitä vain kuvittelet, että pitäisi tuntea/ajatella. Samoin, onko epämukavuudessa kyse hetkellisestä ramppikuumeesta vai siitä, että kyseessä ei sittenkään ole minun juttuni (vaikka ensin niin luulin). Koska merkityksellisten tavoitteiden saavuttaminen on kestävyysurheilua, päivittäin kanattaa varata aikaa myös palautumiseen jonkin välitöntä mielihyvää tuottavan asian parissa. On se sitten lorvailu lempikahvilassa, hidas aamu-uinti tai sohvaperunointi suosikkisarjan ääressä.

Onnellista alkavaa viikkoa!