Sunnuntai 20.4.2014 | Lauha, Nella

Hyvinvoinnin verkkomedia

Yellow mood

Yellow mood » Sivu 9/28 » Jolie

Yrittäjän työhyvinvoinnista

Yksityisyrittäjänä teen suurimmaksi osaksi töitä täysin yksin. Nautin siitä kovasti, että minulla on tällainen mahdollisuus tehdä sellaista työtä, jossa yksikään päivä ei ole täysin samanlainen ja jossa tekeminen tuntuu suurimman osan ajasta innostavalta. Mikään ei ole tapahtunut tietenkään sormia napsauttamalla, vaan  lähdin aikoinaan taloudellisten riskien kera rakentamaan jotain mikä olisi omaa. En tuolloin edes tiennyt mitä se olisi, mutta aloitin perustamalla itselleni suunnatun hyvinvointiblogin, jota tein sydämellä, koska se antoi itselleni hyvää mieltä.

yellowmood_dogs 7

Päivätyössä ollessani kaikki ongelmat pystyi ulkoistamaan ja työt jäivät niille sijoilleen, kunhan vain työpaikan oven sulki. Yrittäjänä kantaa valtavan vastuun sekä menestyksestä, että tappioista. Ajatus tämän postauksen kirjoittamisesta syntyi siitä, että olen törmännyt omalla kohdallani ihmisiin, joiden mielestä bloggaaminen ei ole työtä ja kaikki tuntuu tapahtuvan minulla helposti naps vaan.

Jokaisella on mahdollisuus saada elämässään asioita, joihin uskaltaa keskittyä ja hypätä mukaan. Itsestäni tuntuu, että 95 % ihmisistä ei uskalla ja sitten ollaan itkemässä sitä, kun tuolla on niin helppoa ja se saa tehdä kotona töitä ja sillä ei ole mitään ongelmia.

JLYforYellowmood_Yellowmood_HannamariRahkonen_Design052

Se mihin haluan kiinnittää huomion, on se että kenenkään menestys ei ole keneltäkään muulta pois. En mittaa omaa menestystäni pelkästään rahassa, vaan siinä, että olen kyennyt rakentamaan työpaikan, jossa minulla on hyvä olla ja joka auttaa minua elämään arkeani mahdollisimman hyvillä mielin jatkuvan työstressin sijaan. Minulle suurinta pääomaa työni lisäksi on vapaa-aika, jonka voin käyttää työpäivän jälkeen virkeänä siihen mihin haluan. Minusta olisi turhaa alkaa luettelemaan tässä jokainen taloudellinen tappio, jonka olen kokenut, kun olen ottanut riskejä yritysmaailmassa ihan vain kokeillakseni mikä toimii ja mikä ei. Se kuuluu jokaisen yrittäjän elämään luonnollisena osana.

yellowmood_flowers_iphone_superfood064

Se, että teen tarkoituksella osa-aikaista työtä, on minun valintani oman hyvinvointini kannalta. Olen elänyt seitsemän vuotta ennen yrittäjäksi alkamista tarpeeksi monessa stressaavassa työyhteisössä, jotka meinasivat ajaa minut tunnollisena työntekijänä loppuun. Yrittäjäjyys vaatii aivan hurjasti rohkeutta, uskoa, visioita ja taloudellisen epävarmuuden sietämistä pahimmillaan vuodesta toiseen, mutta samalla se tarjoaa jokaiselle tähän kelkkaan aidosti hyppäävälle mahdollisuuden rakentaa jotain sellaista, mikä tuo itselle hyvinvointia sen sijaan, että söisi sitä.

BOSKKE_lipasto_marimekko 1

Jokaisen yrittäjän päiviin mahtuu varmasti niitä ei niin kivoja töitä, mutta olen tajuttoman onnellinen voidessani sanoa työni olevan 95 % juuri sellaista mikä tekee henkiselle hyvinvoinnilleni hyvää. Yksin työskennellessä huomaan välillä olevani todella kriittinen tekemisiäni kohtaan, koska minulla ei ole ympärilläni fyysistä työyhteisöä, jonka jäsenien kanssa voisin vaihtaa ajatuksia tai kysyä neuvoa siihen miten jokin asia kannattaisi tehdä.

Lähdin eilen pitkästä aikaa kesken työpäivän kaupungille ja kävin rauhassa kahvilassa, tapasin muutamia tuttuja ja sain sosiaalista kontaktia työasioita hoitaessani. Henkiset akkuni latautuivat tästä irtiotosta niin äärimmilleen, että iltapäivällä kävelin hymyillen ja pää ideoita pursuten kotiin. Mietin miten hyvää elämä, juuri tämä hetki tässä näin, on.

yellowmood_flowers_iphone_superfood063

Päätin tuolla kävelymatkallani tehdä työviikoistani sosiaalisempia. Sosiaalisempia siinä mielessä, että pidän yhtenä tai kahtena päivänä työpäiviä jossain muualla kuin kotona. Tulen erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, nautin keskustelemisesta ja juuri siksi pidän asiakaspalvelutyöstä todella paljon, vaikken ole sitä tehnyt aktiivisesti pariin vuoteen. Kaipaan ympärilleni elämää ja ihmisiä!

Olen käynyt tällä viikolla läpi muutaman palaverin paikallisten toimijoiden kanssa ja olen todella iloinen, että saan jatkossa tuotua työhöni enemmän lappilaista aspektia. Se on hieno tunne, kun erilaiset osaamiset kohtaavat toisensa ja voidaan olla puolin sekä toisin innostuneita uusista ideoista.

Haluan kannustaa jokaista miettimään sitä miten omaa työhyvinvointia voisi parantaa tai olisiko peräti työpaikan vaihto järkevin ratkaisu, mikäli ahdistus on kasvanut liian suureksi. Työ vie useammilta suurimman osan päivästä, joten työhyvinvoinnin miettiminen ja tarpeellisten muutosten tekeminen on suurta viisautta — henkistä pääomaa — johon satsaamista ei ikinä kadu.

Iloista ja inspiroivaa keskiviikkoa,

Hannamari

xxx

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Kommentit(10)

CrossFit, because you are worth it

Hymy herkässä olen käynyt läpi lauantain CrossFit-kisojen kuvia. Me unohdettiin kisa-aamun hulinassa oikea kamera kotiin, joten kännykkä oli ahkerassa käytössä ja haluan ehdottomasti jakaa kokemuksemme kisoista. Aamulla olo oli kuin pienellä lapsella, innostunut ja samalla jännittynyt. Tuli aivan samanlainen olo kuin oli ala-asteen hiihtokisojen lähtöviivalla, melkoista.

Henkilökohtaisena tavoitteenani oli selviytyä koko kisoista keskeyttämättä, sillä mulla on ollut kahden viikon ajan aivan älyttömän kipeitä kramppikohtauksia. Syykin on paikannettu: stressi. Torstainakin olin menossa treeneihin ja pääsin itse asiassa pukkariin asti todetakseni vain kipujen olevan aivan liian kovat minkään tekemiseen. Odotin sitten yläkatsomossa puolitoista tuntia Tuomasta ja kuuntelin jälkikäteen hauskojen treenien sisältöä.

Kisojen suhteen ajattelin, että pyrin koko ajan pysymään liikkeessä ilman turhia keskeytyksiä. Ei väliä kuinka hidas olisin, kunhan en vain pysähdy, vaan jatkan sinnikkäästi eteenpäin.

crossfit_crossfitSantasport_yellowmood_CrossfitRovaniemi 3 (1)

Kisoissa oli mukana kahdeksan paria ja lajeja oli kolme.

Laji yksi. Ykköseen kuului mennä parina 200 m juoksurata ympäri yhtämatkaa kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella jokaisen parin piti ottaa kaksi 15 kilon ja kaksi 10 kilon painokiekkoa käsiinsä ja pyrkiä kantamaan kiekot mahdollisimman nopeasti tuo 200 m. Jos piti pitää breikkiä tai painot tippuivat käsistä, molemmat joutuivat tekemään viisi punnerrusta.

Minulla oli 10 kg kiekot, koska mun kädet on kirjaimellisesti samankokoiset kuin seitsenvuotiailla ja silti kiekko ei meinannut pysyä vasemmassa kädessäni! Peukkuni on vieläkin tunnoton siitä puristamisesta. Mua otti vähän päähän, koska kyse ei ollut voimien loppumisesta, sillä oikea käsi ei lipsunut kertaakaan. Vasen käsi lipsahti varmasti kymmenen kertaa irti ja tuli vedettyä sitten miestenpunnerruksia muutama siinä välissä…

Toiselle kierrokselle saatiin jättää kaksi vapaavalintaista kiekkoa pois, niin että molemmille jäi yksi kiekko. Me jätettiin luonnollisesti 15 kilon kiekot odottamaan ja lähdettiin toiselle kierrokselle kymppien kanssa. Kympit nostettiin suorilta käsiltä ylös, kädet eivät saaneet olla yhtään koukussa. Alkuun kummankin piti tehdä kiekon kanssa 20 etenevää askelkyykkyä siten, että polvi osui aina maahan. Loppumatkan sai juosta kiekon kanssa ja edelleen, jos väsytti tai piti päästää kiekko irti käsistä, tehtiin viisi punnerrusta. Me pidettiin tuolla kierroksella muistaakseni kolmet punnerrussessiot, nautinnollista.

Näyttökuva 2014-2-18 kello 17.25.51

Laji kaksi. Kakkonen suoritettiin kahdessa jaksossa, jotta kaikille pareille riitti tankoja ja soutulaitteet. Laji suoritettiin CrossFit-salissa, jossa ensin soudettiin 10 vastuksella 1000 m siten, että kumpikin pareista souti vähintään 300 m, muutoin matkan sai jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun soudut oli hoidettu alta pois, tehtiin yhteensä 50 thrusteria, jotka sai jakaa miten halusi.

Soudussa hapotti aivan tajuttomasti ja tunsin luissani erittäin hyvin viime aikojen nukkumattomuuden. Sama koski kyllä kaikkia koko kisapäivän kestävyyttä vaativia osioita. Hoidimme souduosuuden aika tasan puoliksi Tuomaksen kanssa. Thrustereiden suhteen vedin kisoissa tietämättäni enkkapainolla. Tarkistin treenihistoriaa Wodconnectista, johon me jäsenet voidaan kerätä omia tuloksia ja merkintäni kertoivat, että olen tehnyt thrustereita viimeksi joulukuussa 10 kilolla. Nyt kisoissa tangossa oli 20 kiloa, jolla sain maksimissaan seitsemän toistoa yhteen putkeen ennen kuin Tuomas piti pyytää jatkamaan.

crossfit_crossfitSantasport_yellowmood_CrossfitRovaniemi 2 (1)

Ylläolevan kuvakollaasin surukuva on otettu suoraan kolmoslajin jälkeen, jossa luulin satavarmasti kuolevani. Olin niin pettynyt suoritukseeni, vaikka pysyin liikkeessä koko ajan. Muutenkin olen viime viikkojen kipujen vuoksi ollut itselleni tosi ärsyyntynyt ja vihainen siitä, etten ole pystynyt antamaan parastani, vaan olen joutunut hölläämään tahtia. Eilenkin sain purra kieltäni katkerilta pettymyksen kyyneliltä, koska en pystynyt osallistumaan päivän Metconiin. Eihän tällaisesta itselleen kiukuttelusta mitään hyötyä ole, mutta omia tunteita on välillä hankala hallita, kun on päässyt niin hyvin treenien makuun ja nauttii siitä normaalitilassa niin paljon!

Jälkikäteen ikävän tunteen tilalle tuli onnistuminen ja ilo siitä, että pääsin tässä heikossa hapessa kisat kuitenkin läpi. On hyvä tiedostaa, että olkapäälläni istuu edelleen vaatija-Hannamari, jotta asiassa voi päästä jonain päivänä vielä eteenpäin. Toisaalta olen näistäkin tunteista kiitollinen, huomaan ainakin löytäneeni elämääni jotain tärkeää, joka hoitaa sekä kehoa että mieltä.

Laji kolme. Laji suoritettiin keskikentällä ja tällä kertaa lajissa oli aikana 12 minuuttia AMRAP-tyylillä, eli niin monta kierrosta tuohon aikaan kuin vain ehtii. Yksi kierros sisälsi kolme erilaista etappia:

1) Keskellä lattiassa meni viivat 10, 20 ja 30 metrin välein. Parit lähtivät lähtöviivalta yhtäaikaa, juoksivat 10 m kohdalle, tekivät burpeen yhtäaikaa ja palasivat takaisin viivalle, läpsäisivät maata ja sama juttu 20 ja 30 m etappien suhteen. Jos burpeen teki eri aikaa tai kädet olivat millinkin viivan ulkopuolella, palattiin edelliseen etappiin ja tehtiin tuo kohta uudelleen. Tämä kierros vedettiin läpi kolmesti ja kiilasi täten oman kisapäiväni pahimman vaiheen listalle. Jo ensimmäisellä kierroksella tuntui, että keuhkoni lentävät pihalle, mutta niin vain tämäkin saatiin kunnialla vedettyä läpi ja vieläpä niin huolellisesti, että kertaakaan ei tarvinnut palata edelliselle etapille :)

2) Seuraavaksi juostiin seinän luo heittämään wall balleja palloilla siten, että kummankin osapuolen piti heittää kahdeksan kertaa pallo yläpalkkiin. Näette vähän mittasuhteita rikospaikalta alemman kuvakollaasin oikeasta ylemmästä kuvasta, valkoinen palkki on tuo, jonka kohdalla oikealla olevan kilpailijan pallo kuvassa on. Itselläni oli 8 kg pallo enkä ole ikinä heittänyt palloa niin korkealle. Tekniikkani ei ole wall ballin suhteen parhainta ja se yhdistettynä kovaan väsymykseen aiheutti sen, että melkein jokaisen yritykseni jälkeen vierestä kuului valvojan käsky: uudestaan, ei osunut! Tässä vaiheessa meinasin heittää pallot menemään ja lähteä pukuhuoneeseen korvat sauhuten, koska olin pettynyt siihen, etten vain a) osannut b) jaksanut. Henkinen kantti alkoi olla kovilla, mutta onneksi valvojamme Juha näytti paremman tekniikan ja tsemppasi meikäläisen heittämään ne kahdeksan toistoa.

3) 30 double underia tai 90 hyppynaruhyppyä, joista toisen osapuolen oli tehtävä vähintään 1/3. Me valittiin hyppynaruhypyt yhteistuumin, koska itse saan vasta kolme DU:ta peräkkäin eikä Tuomaskaan saa vielä kovin montaa. Jaettiin hypyt niin, että Tuomas hyppi 30 ja minä loput 60.

Viimeisessä lajissa saimme 84 hyppyä vaille kaksi kierrosta, eli tosi vähän. Tuomas olisi jaksanut enemmän ja oli ihan elämänsä iskussa, minä en.

crossfit_crossfitSantasport_yellowmood_CrossfitRovaniemi 1 (1)

Jaksoin omalta osaltani kisat läpi valmentajien ja muiden kisatovereiden tsempin avulla. Lajien aikana irvisteltiin menemään, mutta silti kenelläkään ei ollut niin kiire ohi, etteikö olisi ehtinyt huikata, että jaksat kyllä! Lajien jälkeen jokaisen hymyt olivat herkässä ja yhtäkkiä olimme kaikki yhtä kokemusta rikkaampia, yhdessä. Meidän salilla tsemppi lentää ja jokainen lyö toisilleen läpsyt kovan suorituksen jälkeen, en ole ikinä missään muualla kokenut vastaavaa yhteishenkeä.

Kisojen parhaimpana saavutuksena koin sen, että uskalsin lähteä vähän soitellen sotaan kokeilemaan rajojani, vaikka olin ollut heikossa kunnossa ja joutunut punnitsemaan sitä, pystynkö oikeasti edes kisaamaan.

crossfit_crossfitSantasport_yellowmood_CrossfitRovaniemi 4 (1)

Jotenkin mystisesti tässä lajissa on niin lähellä sitä parasta mihin oma keho ja mieli pystyy samalla, kun ne omat kipupisteet lävähtävät kasvoillesi. CrossFitissä ei tarvitse olla paras kuin itseään vastaan ja opin kisoissa jälleen nöyryyttä, pallolle hermostuminen ei auta, vaan rautaisella mielellä on vedettävä läpi.

Jos jokaisen venyttelytunnin sanotaan pidentävän ihmistä sentin tai pari, olen sitä mieltä että jokainen CrossFit-tunti kasvattaa henkistä pääomaa vähintään yhtä monta senttiä. Ja lauantaina noita tunteja oli kolme putkeen.

Kiitos kaikille valmentajille sekä teille upeille kisatoverille, katsomossa seuraajille ja sekä kuvaajille — teitte päivästä ikimuistoisen!

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

Banaani-suklaaneliöt

rawbananacake_rawcake_nutfree_glutenfreecake_yellowmood 1

Joka viikolle sattuu yleensä yksi ilta, jolloin iskee aivan tajuton herkun tarve eikä viime viikko tehnyt asian suhteen poikkeusta. Olin suunnitellut jonkin suklaisen brownien valmistamista, mutta kaapeistani uupui pähkinät oikein mehevää suklaahetkeäni varten ja oikeastaan kaikki muukin suunnitelmiini kuuluva oli loppunut.

Jostain syystä olen karttanut banaanien käyttämistä raakaleipomisessa, koska banaanilla on hyvin omintakeinen maku, joka puskee helposti läpi mistä tahansa. Tällä kertaa pöydällä oli nippu hyvin kypsyneitä alennuksesta ostettuja luomubanaaneja, joten päätin tarttua hedelmiä sarvista ja näin syntyivät suklaa-banaanineliöt, jotka ovat parhaimmillaan hieman kohmeisina.

Vaaleasta banaanitäytteestä syntyi itse asiassa aivan taivaallisen hyvä mousse, jonka lusikoisin suihini sellaisenaan milloin tahansa. Banaani-suklaaneliöissä ei mässäillä sokerilla ja silti lopputulos on makea.

rawbananacake_rawcake_nutfree_glutenfreecake_yellowmood 2

Suklaapohja

1 kypsä avokado

1/2 kypsä banaani

0,5 dl sulaa kookosöljyä

3 Medjool-taatelia

2 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl sitruunamehua

ripaus vaniljaa

Kuori avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Poista taateleista kivet ja lisää kaikki loput raaka-aineet blenderiin. Suklaataikina kannattaa valmistaa kaksinkertaisena, mikäli mahdollista. Silloin se pyörii blenderissä tasaisesti ilman tampperia.

Levitä suklaapohja noin 10 x 15 cm astiaan ja valmista banaanitäyte.

rawbananacake_rawcake_nutfree_glutenfreecake_yellowmood 3

Kermainen banaanitäyte

2 kypsää banaania

0,5 dl sulaa kookosöljyä

1 rkl sitruunamehua

1 tl kardemummaa

0,5 tl vaniljaa (Ojio)

Kardemumma tuo täytteeseen aivan mahtavan kontrastin ja päivittää banaanin 2.0-tasolle. Blendaa kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi taikinaksi ja kaada suklaatäytteen päälle. Pakasta 1-2 tuntia ja leikkaa terävällä veitsellä neliöiksi. Säilytä neliöt pakastimessa.

rawbananacake_rawcake_nutfree_glutenfreecake_yellowmood 4

Näistä tuli juuri sopivia pieniä neliöitä niihin hetkiin, kun kaapeissa ei ole mitään, mutta jotakin haluaisi. Ja jos kuitenkin haluat banaanineliöiden sijaan niitä raakabrownieita, kurkkaapas Saaran tontille. Suosittelen.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Kommentit(10)

Ystävän kanssa boksilla

CrossFit_crossfitsantasport_ecco_yellowmood 1

Tänään kello herätti uinujat kuuden jälkeen ja heräsin ihanan virkeänä. Tilaan lisää näitä aamuja, jolloin peitto tuntuu maailman pehmoisimmalta, on lämmin, mutta silti virkeä olo. Aikaisen heräämisen syy oli hyvä, sillä meidän salille sai tänään viedä ystävän kokeilemaan CrossFitin ihmeellisen maailman kiemuroita. Nappasin aamulla ystäväni Annan kainalooni ja yhdessä painelimme lumet jalanpohjissa narskuen Santasportille.

CrossFit_crossfitsantasport_ecco_yellowmood

Siinä matkaa tehdessämme ystäväni jännitys muistutti elävästi omaa ensimmäistä kertaani Onrampille mennessä. Perhosia oli vatsa täysi silkasta epätietoisuudesta. Mitä siellä tapahtuu? Entä jos mokaan kaikkien edessä? Miltä näytän? Mitä jos en jaksakaan? Noita kysymyksiä pyörittelin mielessäni ja huomasin kaikkien olleen aivan turhia mietinnän aiheita. Ensimmäisen tunnin jälkeen puhisin intoa ja kirjoitin Halo-blogini koosteeseen päivän Metconista näillä sanoilla:

On outoa, miten se paha olokin voi tuntua niin hyvältä — kai tähänkin liittyy niin vahvasti se oman itsensä ylittäminen ja yllättäminen, jonka ansiosta pohjatunne säilyy kuitenkin positiivisena, vaikka tuntuu etteivät jalat enää kanna ja laatta lentää ihan just.

Tässä reilun kolmen kuukauden aikana olen tullut huomaamaan miten CrossFitissä edetään johdonmukaisesti eteenpäin ja kaikkia kunnon osa-alueita treenataan. Koutsimme Timo sanoikin aamulla lajia kokeilemaan tulleille, että CrossFit valmistaa meitä jokaista mahdottomaan, siihen että kun lähdemme salilta, voimme kohdata mitä vain ja selvitä siitä. Tarkkaa lausemuotoa en muista, mutta ajatuksena kuitenkin se, että kysymyksessä monipuolinen kokonaisuus, joka treenaa kehon lisäksi myös mieltä ja tekee meistä henkisesti vahvempia ottamaan vastaan arkielämän haasteet.

CrossFit_crossfitsantasport_ecco_yellowmood 2

On uskomatonta ja innostavaa huomata miten paljon oma keho on harjaantunut, voimistunut, venynyt ja paukkunut verrattuna siihen, kun marraskuussa aloitin säännölliset treenit. Tein silloin vain naistenpunnerruksia, nyt saan miestenpunnerruksia kymmenen. Painoja on saanut ladata aivan uusia määriä tankoon, koska edelliset painot ovat alkaneet nousta turhan helposti ylös. Saan kyykyt aivan pohjaan asti, kun marraskuussa teki kipeää saada liike polven kohdalle. Hengissä on selvitty myös soutucooperista ja muista haasteista.

Tänään meillä oli tutustumistreeneissä vain liikkeitä, joihin käytettiin omaa kehonpainoa (KBS lukuunottamatta). Lämmittelyssä tehtiin etukyykkyä, etunojapunnerruksia ja kahvakuulaheilautuksia. Yhdessä vaiheessa oltiin kaverin kanssa vastakkain ja keskellä oli puukeppi, kumpikin sai vuorollaan heilauttaa kepin haluamaansa suuntaan ja jos toinen ei saanut keppiä kiinni, vaan se kilahti komeasti maahan, häviäjä teki aina viisi burpeeta. Tein alkuun sellaiset parikymmentä burpeeta, kunnes tajusin olleeni Annalle aivan liian lepsu täti ja otin tiukemman vaiheen päälle! Saatiinhan se kaverikin töihin, armoa ei anneta ;)

CrossFit_crossfitsantasport_ecco_yellowmood 3

Näyttökuva 2014-2-14 kello 17.16.51

Päivän varsinaisessa Metconissa tehtiin 20 minuuttiin niin monta kierrosta yllä olevia liikkeitä kuin vain ehdimme ja kierrokset tehtiin vuorotellen, jolloin kaveri sai huilia välillä. Onramp-kurssilla oli juuri tämän suuntaisia treenejä varsinkin alussa, koska kurssin tarkoitus on totuttaa kehoa kovempaan treeniin pikkuhiljaa. Anna teki tosi hyvällä tsempillä kaikki liikkeet, vaikka molempien naamataulu alkoi näyttää siltä, että treenattu on. Saimme yhteensä kokonaiset 16 kierrosta, josta olen tosi ylpeä. Nyt vain odotan, että lajista innostunut ystäväni ottaisi kortin, jotta me voidaan nähdä myös boksilla!

CrossFit_crossfitsantasport_ecco_yellowmood 4

Reväytin päivän Metconissa vasemman pohkeeni etukyykyissä, kun menin niin alas ja jouduin laittamaan Tuomaksen toisen kaverini kaveriksi iltapäivätreeneihin. Nyt olen lotrannut Weledan Arnica-öljyllä, joka hoitaa kipua ja palauttaa lihaksia. Vielä vähän kylmähoitoa sekä venyttelyä illalla ja olen valmis huomisiin CrossFit-kisoihin. Siellä mulla on parina Tuomas, katsotaan miten meidän käy!

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

Stressipeikon aikaansaannoksia

Monta kuukautta se on kummitellut pääni sisällä, mutta aina on ollut jokin mainio tekosyy jatkaa. Kuten monet blogejani pidempään seuranneet tietävät, olen intohimoinen kahvi-ihminen. Se ei tarkoita sitä, että joisin montaa kuppia päivässä. Jokaiseen aamupäivääni on kuulunut rentouttava hetki yhden vahvan, itsejauhetun luomukahvikupillisen parissa.

Kahvin valmistaminen on itselleni aamujen kohokohta. Rakastan papujen jauhamista ja sitä huumaavaa tuoreen kahvin tuoksua, joka kodissa leijailee vielä pitkään tuon toimenpiteen jälkeen. Kahvinkeitossa on kysymys monen pienen asian summasta: laadukkaista pavuista, jauhamisesta, veden oikeasta lämpötilasta (jottei lopputuloksena ole kitkerää kahvia), Aeropressin suodatinpaperin kastelusta, muutaman minuutin kahvin tekeytymisestä ja siitä, että kahvi puristetaan Aeropressin läpi hitaasti. Pidän yleisesti ottaen suurpiirteisestä toiminnasta, mutta kahvini eteen olen valmis olemaan pikkutarkka.

kahvi_aeropress_espresso_capuccino_coffee_yellowmood 2

Kaiken tämän lisäksi juon kahvini hitaasti työkoneeni ääressä eikä ole tavatonta, että nautiskelen kahdeksalta keitetyn herkkukahvini viimeisiä pisaroita vielä aamukymmenen jälkeen. Vapaapäivinämme mieheni jaksaa ihmetellä tapaani ja on usein jo heittämässä kahvejani pois, kunnes ehdin pelastustoimenpiteisiin. Olen ajatellut, että kun nautin sen yhden kupin kahvia päivässä, haluan kaiken irti siitä mausta ja nautinnosta. Muualla voidaan hutiloida, mutta olisi synti tehdä niin hyvän kahvin kanssa.

Tiedän, että kahvi ei ole omalle keholleni maailman paras asia ja siltikin olen nautiskellut kupposen päivässä. Olen pystynyt jatkamaan kahvinjuontia tekemällä muunlaisia korjausliikkeitä ruokavaliossa, vaikka viime vuonna laserakupunktiossa minulle sanottiin kahvin kuumentavan kehoani aivan liikaa ja olinkin hetken ilman kahvia. Viime viikolla kehoni alkoi viestittää uudelleen hyvin kiukkuisesti kahvinjuonnistani.

Olen ollut tavattoman stressaantunut niin fyysisesti kuin henkisestikin reilun parin viikon ajan asioista, joihin en voi vaikuttaa ja tiedän siksi lisämunuaisteni olevan kuormittuneita. Itse asiassa en muista milloin viimeksi olen kokenut stressin näin voimakkaana kehossani. Viikon ajan vatsani ja suolistoni ovat saaneet outoja kouristuskohtauksia, samanlaisia joita minulla oli viimeksi tasan 10 vuotta sitten lukiossa, kun olin todella stressaantunut.

kahvi_aeropress_espresso_capuccino_coffee_yellowmood 1

Hallitsen mielestäni stressiä nykyisin jo todella hyvin entiseen verrattuna, mutta kovan paikan tullen kehoni reagoi edelleen. Yhtenä tasapainoittavana tekijänä olen nyt määräämättömän pituisella kahvittomalla jaksolla, jotta voisin antaa lisämunuaisilleni lisää pattereita. Kahvin jättäminen ei tietystikään ole ainoa tätä tilaa lieventävä asia, joten stressinhallintaan liittyvää juttua on tulossa laajemmaltikin vielä tässä kuussa.

kahvi_aeropress_espresso_capuccino_coffee_yellowmood 3

Olen halunnut ajatella, ettei kaikki nämä talokaupoissa pieleen menneet asiat ole vaikuttaneet minuun hirveästi, mutta näin puolentoista vuoden jälkeen olen tilanteen edessä, jossa kehoni on asiasta täysin eri mieltä. Viimeiset puolitoista vuotta olen vähätellyt omaa tilannettani, vaikka tuohon aikaan on mahtunut kolme homeasuntoa, kilpirauhasen vajaatoiminta, taloriita, vuoden epätietoisuus, remontti ja aivan järkyttävät taloudelliset kulut.

Viime viikolla alkaneet kouristuskohtaukset olivat elimistöni tapa soittaa hätäkelloa ja näyttää itselleni, että nyt on aika huoltaa itseä vieläkin paremmin ja kiinnittää erityistä huomiota keinoihin, joilla stressi olisi hallittavissa.

Harva meistä on rautaa, vai miten se meni?

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Kommentit(4)

// shades of grey //

mittelspitz_yellowmood_lifestyleblogi_sisustus_orkidea 2

mittelspitz_yellowmood_lifestyleblogi_sisustus_orkidea 3

mittelspitz_yellowmood_lifestyleblogi_sisustus_orkidea 1

 

mittelspitz_yellowmood_lifestyleblogi_sisustus_orkidea 4

mittelspitz_yellowmood_lifestyleblogi_sisustus_orkidea 5

Harmaan loskainen keskiviikko, valoa sentään riittää. Soitan jo ties monennettako päivää putkeen australialaista indiebändi San Ciscoa, erityisesti kappaletta Beach ja onnistun olemaan mielettömän hajamielinen aina pyykinpesusta kirjanpidon tekemiseen.

Kiitos elämälle muhkusohvasta ja villaviltistä, sinne aion nyt suunnistaa iltapäiväunille koiranpoikien kanssa.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Kommentit(3)