Keskiviikko 24.9.2014 | Alvar, Auno

Hyvinvoinnin verkkomedia

Yellow mood

Yellow mood » Sivu 9/46 » Jolie

Uutta kotona: kevytrakenteiset seinät OSB-levystä

Maalipurkit ja telat ovat odottaneet nurkassa hyvän tovin, sillä täällä ei ole näkynyt ketään, jolla olisi riittänyt aikaa tarttua niihin tositoimien merkeissä.

interior_diy_renovation_whitehome_yellowmood_hannamarirahkonen 3

Töitä on koko kesän ajan paljon ja alkuperäisenä suunnitelmana olikin antaa kodin olla ihan niissä tekijöissään, joihin se on loppukevään tohinoissa jäänyt. Ajatus oli oikein hyvä, mutta toisaalta tiettyjen perusasioiden valmiiksi saaminen tuntuisi rauhoittavan mieltä kuitenkin enemmän.

Rikoimme alkuperäistä ajatusleikkiämme kodin still-tilassa pitämisestä asentamalla reilu kuukausi sitten kevytrakenteiset OSB-puupuristelevystä valmistetut seinät olohuoneen sekä makuuhuoneen välille:

interior_diy_renovation_whitehome_yellowmood_hannamarirahkonen

Seinät ovat olivat originaalilla puupinnallaan eiliseen asti, jolloin ne vihdoin saivat valkoisen maalikerroksen yllensä. Pidän OSB-levyn ulkonäöstä, mutta noin suurena pintana ne alkoivat syömään avaruutta ja raikkautta olohuoneesta. Kaipasin lisää valkoista ja kuvien ottamisen jälkeen poistin noista useamman vuoden vanhoista Bestå-kaapeistamme nuo vihreät valokuvat. Makuuhuone tulee olemaan vielä täysmylläyksen kohteena, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.

interior_diy_renovation_whitehome_yellowmood_hannamarirahkonen 6

Kaikkien muiden kiireellisempien projektien jälkeen meillä on tarkoitus teettää noiden kahden OSB-seinän väliin maitolasiset liukuovet. Tilan voisi näin ollen pitää suurimman osan ajasta yhtenäisenä, mutta esimerkiksi yövieraiden saapuessa huoneen saisi eristettyä omaksi tilakseen. Loft-asunnossa pari vuotta asustelleena mieleeni tulvahti myös sellainen ylellinen vaihtoehto, että sotkut saisi kerrankin ovien taakse yllätysvieraiden saapuessa — mitä luksusta, heh!

interior_diy_renovation_whitehome_yellowmood_hannamarirahkonen 7

Olemme suunnitelleet pitkään myös meidän eteistämme, joka on ollut talvesta asti ruskealla gyproc-pinnalla. Päässäni oli jo jonkin aikaa ollut visio eteisen värimaailmasta ja kun Tuomas näytti ideoilleni paketissa olevaa peukkuaan niin löimme lukkoon eteisen lattiamateriaalin värin sekä materiaalin — katsotaan milloin saamme tuon mysteerisen tilaustavaran itsellemme. Ostimme myös maalit eteisen seiniin ja nyt jännään tuleeko lopputuloksesta yhtä raikas kuin olin kuvitellut.

Eteisemme on aika mini, joten valkoinen olisi voinut olla aika sopiva tilantunnun kannalta. Valitsin silti tällä kertaa valkoisen sijasta pastellisia sävyjä.

interior_diy_renovation_whitehome_yellowmood_hannamarirahkonen 4

Ai että tykkään näistä toiminnan sykleistä, jolloin tapahtuu. Hitaus on monesti luovuuden ja timanttisempien ideoiden kannalta ihan hyvä asia, mutta kyllä se alkaa liiallisissa määrissä lopulta syödä itseltäni sitä hyvää tekemisen meininkiä, joka pitää minut käynnissä.

Epätoivon hetkinä muistutan itseäni siitä, mistä viime talvena evakkokodissa eniten haaveilin: pääsisimmepä pian kotiin, vaikka se olisi kuinka kesken.

Jep, täällä sitä ollaan, me ja karvalapsukaiset.

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella  Sony α7-järjestelmäkameralla.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

// beach life //

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_mittelspitz_japanisechin_beach 5

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland 2

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_mittelspitz_japanisechin_beach 2

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_mittelspitz_japanisechin_beach 4

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_mittelspitz_japanisechin_beach 6

Kolme viikkoa sitten kuuma kesäilta sai meidät suuntaamaan tutulle rannalle aikomuksenamme heittää hyvin säilötyt talviturkkimme Kemijoen virtoihin, vaan toisin kävi. Vesi oli vielä niin korkealla, että kauniin hiekkarannan sijasta meitä odotti liejuinen ja mutainen pelto (sekä nopean arvioni mukaan noin miljoona hyttystä).

Nyt lämpömittarit alkavat olla uudestaan sellaisissa lukemissa, että rannalle suuntaaminen tuntuu erittäin hyvältä idealta. Sopii myös toivoa, että tuo kuumana säteilevä keltainen pallo olisi pökerryttänyt pienet siivekkäät iltaunille, jottei taas tarvitsisi palata kotiin selkä, jalat ja kädet kutisevilla pateilla.

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella Sony a5000-kameralla

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

Riemulisko peuhaa

yellowmood_mittelspitz_puppyhannamarirahkonen 1

Voi pienen koiranpojan elämää. Ajattelen Riemua vieläkin pentuna, vaikka karvapallo täytti kesäkuun alkupäivinä 1,5 vuotta. Aika menee siivillä ja tuosta pienestä riiviöstä on kasvanut mallikas nuori mies.

yellowmood_mittelspitz_puppyhannamarirahkonen 2

Nämä kuvat otettiin eräänä viileänä, mutta aurinkoisena päivänä. Riemu oli juuri saapunut tekemästä lempijuttuaan, eli juoksemasta Tuomaksen ja longboardin kanssa maita mantuja. Äkkiä vesikupille ja sitten parvekkeelle peuhaamaan.

yellowmood_mittelspitz_puppyhannamarirahkonen

Tapa on opittu Topilta, joka peuhaa jokaisen ruokailukerran jälkeen ja oikeastaan ihan milloin vain. Vanhaa herraa on käytetty viileissä suihkuissa kaikkina lämpiminä päivinä, helle kun ei ole tee lähes kymppivuotiaalle lättäkuonoiselle koiralle kovinkaan hyvää oloa.

yellowmood_mittelspitz_puppyhannamarirahkonen 3

yellowmood_mittelspitz_puppyhannamarirahkonen 4

Tällaista menoa meillä on arkisin, vähän kieli poskella koko poppoo. Parvekkeellakin on saanut taas viihtyä, kun mittari alkoi näyttää miinusten sijaan plussaa :)

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella  Sony α7-järjestelmäkameralla.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

// urban art //

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland

Olen sivunnut eräässä postauksessani mieltymystäni graffiteihin. Mielestäni ne piristävät kaupunkikuvaa ammattilaisten tekemänä ja jo vuosia olen ollut iloinen siitä, että Rovaniemen kaupungin sydämessä sijaitsevan urheilukentän sivuaidat ovat saaneet olla graffititaiteilijoiden taulupohjana ihan luvan kanssa. Se on toiminut hauskana vaihtuvana taidenäyttelynä ja uskon sen piristäneen usean muunkin paikallisen arkea.

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_graffiti_urban 1

Tällä samaisella urheilukentällä olen pyörinyt lapsuudessani paljonkin, sillä kouluni sijaitsi aivan naapurissa ja urheilukenttää käytettiin usein liikuntatuntien pitämiseen. Talvisin luistelimme jääkiekon perässä ja muina vuodenaikoina pelasimme pesäpalloa sekä jalkapalloa.

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland 1

Eräs liikuntatunti on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Olin kuudennella luokalla ja pelasimme liikuntatunnilla jalkapalloa tuolla samaisella urheilukentällä (sivuhuomautuksena: en ole ollut koskaan kovin lahjakas pallopeleissä). Sain pallon jotenkin ihmeessä haltuuni ja potkaisin maalia kohden niin kovaa kuin pienestä tytöstä lähti. Tämä kaikki sillä seurauksella, että tein kyllä elämäni ensimmäisen futismaalin nyrjäyttäen samalla oikean nilkkani. Ikimuistoista se oli, sitä en voi kiistää, mutta ei olisi haitannut, vaikka olisi jäänyt tapahtumatta.

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_graffiti_urban 3

Lapparin urheilukenttä on poistettu käytöstä nyttemmin ja aivan pian alueella aloitetaan kerrostalojen rakentaminen. Se on tietysti surullista, koska kyseessä on tietyn aikakauden loppu, mutta onneksi saamme vielä hetken ajan nauttia näistä värikkäistä graffiteista, jotka ympäröivät rakennustyömaata. Se on samalla lohduttavaa, mutta myös ironista.

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland 2

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_kemijoki_lapland (1)

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_graffiti_urban 4

rovaniemi_hannamarirahkonen_yellowmood_graffiti_urban 2

Tuomas löysi aidalta hieman piilossa olevan korurasian, jonka sisältä löytyi peili ja teksti, johon on hyvä päättää tämä postaus:

Uskaltaudu ajattelemaan myös itse, vaikkei ympäristö aina siihen kannustakkaan. Turha pelko on mielen luomaa kuonaa. Tie vapautumiseen on näkyvissä. Harjoitellaan.

•••

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella  Sony α7-järjestelmäkameralla.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

Välitilitys: 8 kuukautta CrossFit-treeniä takana

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Havahduin ihan hetki sitten siihen tosiseikkaan, että tässähän on treenailtu nyt reilu kahdeksan kuukautta säännöllisesti, lienee siis pienen välitilityksen paikka! Luojan kiitos meillä CrossFitiä harrastavilla on käytössä WODconnect, jonne saa käydä merkkaamassa jokaisen tehdyn treenin.

Ilman tätä kätevää apuvälinettä olisin luullut kerta toisensa jälkeen painivani samoissa lukemissa kuin aloittaessani lajia viime marraskuussa. Pari kertaa on itse asiassa käynytkin siten, että olen ollut treenin jälkeen niin kovin harmissani, koska jossakin liikkeessä painot tuntuivat tosi raskailta. Sitten kun olen käynyt treenin jälkeen tarkistamassa WODconnectista edellisen kerran painomäärät tuon liikkeen kohdalta niin olenkin huomannut jopa tuplanneeni painojen määrän. Omaan muistiin siis ei kannata aina luottaa ja siksi arvostan sitä, että minulla on mahdollisuus tällaiseen virtuaaliseen harjoittelupäiväkirjaan, joka ei voi mennä hukkaan.

crossfit_crossfitsantasport_yellowmood_hannamarirahkonen 3

WODconnectin idea on yksinkertaisesti pitää meikäläisen puolesta kirjaa kaikista treenikerroistani, joista osa on maailmanlaajuisesti tehtäviä benchmarkeja. Jos olette törmänneet naisten nimillä varustettuihin CrossFit-treeneihin kuten Jackie, Cindy, Mary, Helen tai Angie niin ne ovat juurikin benchmark-treenejä, joiden sisältö on siis aina sama. Esimerkiksi Angiessa treeniin kuuluu 100 pull-up, 100 push-up, 100 sit-up ja 100 squat — selvisin tuosta maratoonista viimeksi reilussa 23 minuutissa. Seuraavan kerran, kun teen Angien niin voin käydä tsekkaamassa paljonko paransin aikaani.

On muutenkin ihan huippua, että voi käydä tarkistamassa paljonko edellisellä kerralla on mennyt mavessa, etukyykyissä tai mihin aikaan suoriuduin jostain tietystä metconista. Tai onko minulla ollut silloin jokin paikka kipeänä, miten olen skaalannut liikkeitä ja ylipäätään minkälainen fiilis treenistä on jäänyt.

crossfit_crossfitsantasport_yellowmood_hannamarirahkonen 5

Pohjakuntoni oli marraskuussa, no, erittäin pohjalla. OnRamp-kurssi valmisteli kuitenkin tulevaan ja koutsit puhuivat siitä kuinka tämän neliviikkoisen jälkeen ne oikeat treenit vasta alkavatkin. Kokonaisuudessaan olen saanut CrossFitin parissa varmasti enemmän onnistumisia kahdeksassa kuukaudessa kuin monessa muussa elämäni osa-alueessa kokonaisessa vuodessa. Huonoina treenipäivinä se palkitsee, että plakkarissa on onnistuneita treenejä sekä useampia muistiinmerkintöjä liittyen lajin aloittamiseen ja siinä kehittymiseen. Kahdeksan kuukauden rajapyykin kunniaksi ajattelin listata muutamia omalla kohdallani merkittäviä parannuksia entiseen verrattuna:

crossfit_crossfitsantasport_yellowmood_hannamarirahkonen 2

• Tein alussa pull-uppeja mustalla, punaisella ja vihreällä kuminauhalla — nyt käytössä on enää musta ja sininen

• Tein Filthy Fiftyn aikaan 36:40 viime vuoden viimeisenä päivänä. Pari viikkoa sitten oli revanssin paikka ja olin iloinen, kun aikani parani yli seitsemällä minuutilla, vaikka skaalasin paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Filthy Fifty on ehdottomasti parhain ja kamalin treenini koskaan.

• Sain elämäni ensimmäiset tavalliset punnerrukset tehtyä tammikuussa kahden kuukauden treenin jälkeen, nykyään niitä menee putkeen 19 kappaletta

• Liikkuvuus on huimasti parempi ja pääsen esimerkiksi kyykyissä ihan alas

• Burpeet eivät ole enää vastenmielisiä, itse asiassa pidän niistä

• Asenne: teen parhaani ja olen itse itseni ainoa vertailukohde

• Olen oppinut roikkumaan köydessä ja päässyt kerran yhden askeleen ylöspäin. Se on hyvä, että näitä vuoria riittää kiivettäväksi

• Tätä en olisi koskaan uskonut: en vihaa enää askelkyykkyjä, vaan niistä on tullut itse asiassa yksi lempiliikkeistäni

• Pääsen hyppäämään jo matalimmalle boksille entisten painokiekkoviritysten jälkeen

• Pieni juttu maailmalle, iso meikäläiselle: opin tekemään kuperkeikan uudestaan koutsimme Marian sisukkuuden ansiosta

crossfit_crossfitsantasport_yellowmood_hannamarirahkonen 4

CrossFitissa on itselleni vielä hurjasti asioita, joissa kehittyä ja lyhyen aikavälin tavoitteina minulla on:

• Oppia tekemään double undereita (nyt menee kolme putkeen)

• Uskaltaa hypätä itse käsilläseisontaan, vielä en luota kehooni tarpeeksi tehdäkseni tätä

• Opetella tekemään kuperkeikka taaksepäin

• Kokeilla joko skin the cat vihdoinkin menisi

• Kehittää räjähtävää voimaa ja ottaa boksihypyt rohkeasti haltuun

• Oppia kiipeämään köysi ylös

• Oppia pitämään paino paremmin kantapäillä kaikissa tangolla tehtävissä liikkeissä

crossfit_crossfitsantasport_yellowmood_hannamarirahkonen 1

Pidemmän aikavälin tavoitteina on:

• Saada leuka ilman kumppareita ja oppia kippaamisen jalo taito

• Toes to bar: vielä joku päivä ne ketarat nousee!

• Jättää musta ja sininen kumppari pois dipeistä

Tällaista kuuluu siis minun treenirintamalleni CrossFitin parissa. Treeneissä ollaan tasaisin väliajoin sekä niiden omien vahvuuksien että heikkouksien parissa ja se saa minut menemään treeneihin kerta toisensa jälkeen. Jokaisen osa-alueen tasainen harjoitus takaa jatkuvan kehityksen ja ai että sitä tunnetta, kun jokin pitkään piinannut vaikea liike luonnistuukin, se antaa pattereita pitkäksi aikaa. Minulla on henkilökohtaisesti paljon tekemistä siinä, että saisin ylä- ja alakroppani voimatasot balanssiin ja toisaalta tiedän, että monenkin liikkeen onnistumattomuus on kiinni siitä, että alakropassa on suhteessa paljon enemmän painoa kuin yläkropassa. Eteenpäin mennään silti treeni-ilo edellä, eihän tässä mikään kiire ole.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Lisää kommentti

Kympin lamppuvanhus

yellowmood_secondhand_diy_interior_decoration_hannamarirahkonen 2

yellowmood_secondhand_diy_interior_decoration_hannamarirahkonen 1

On se myönnettävä, tunnen vetoa lamppuvanhuksiin.

Astelin viime syksynä kirpputorin ovista sisään ja kävelin miltei heti pahkiin tähän hassuun 70-luvun lamppuun. Kiersin myyntipöydät läpi muina naisina vain tajutakseni, etten saanut tuota hölmöä kiekuralamppua enää mielestäni. Kymmenen euron sijoitus tuntui kohtuulliselta, varsinkin kun lampun runko on oikeaa puuta ja voin tuntea sen nostalgiapöllyn, jota tuo mutkainen vanhus kantaa mukanaan. Yksinkertaisten asioiden puolestapuhujana varjostinta ei ole edes kaivattu.

Suunnittelen sisustamista hyvin vähän. Meille koti on projekti, joka elää meidän elämäntilanteidemme sekä fiilistemme mukana — ennen kaikkea kyseessä on yhteinen projekti, jossa molemmilla on yhtä paljon sananvaltaa. Tarkoitus on kuitenkin viihtyä täällä yhdessä. Suhtaudun kotiin rentouden tyyssijana, jonne on kiva tulla. Ehkä siksikään en osaa tai halua etsimällä etsiä tänne mitään ylimääräistä vain sen vuoksi, että jokin asia on tai ei ole trendikästä. Uskon, että ne meidän tyylisemme tavarat löytävät tänne kyllä itsestäänkin, jos tarvis on — ja lamppuvanhus oli juuri sellainen tapaus.

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella  Sony α7-järjestelmäkameralla.

FacebookTwitterGoogle+PinterestEmail

Kommentit(2)