Viime sunnuntai oli tähän mennessä vuoden paras sunnuntai.
Aamu alkoi rauhallisesti, auringonsäteet paistoivat suoraan silmiin ja saivat vetämään peiton vielä hetkeksi silmien suojaksi, koska ei ollut kiire minnekään.
Kammettuamme itsemme ylös peittojen uumenista meille kävi hyvin pian selväksi, että tämä sunnuntai on alkavan kesän ensimmäinen kuuma päivä. Suunnitelmissa oli ollut jo edellisenä päivänä se, että sunnuntaina vietetään rentoa parvekebrunssia ja sää suorastaan kehoitti siihen.
Samana päivänä sai heittää hyvästit paksuille sukkahousuille ja siirtyä käyttämään ballerinoja.
Vuoden ensimmäistä parvekebrunssia juhlistivat kaksi svengaavalla tuulella olevaa ihmisoliota, maailman ahnein Topi-koira ja harvinaisen aamu-uninen Riemu. Jälkimmäisen mielestä ruoka on aivan yliarvostettua, pallo ja herra siili ovat paljon mielenkiintoisempia. Topi on sitten aivan oma lukunsa. Jos kuiskaat kilometrin päästä sanan herkku niin kaveri hyppelee luoksesi vaikka vuorten yli kieli poskella.
“Vaadin ruokaa, kiltisti”-katse.
Parvekkeelle oli saatu vasta tehtyä pieni divaani eurolavoista, patjasta ja lukemattomista tyynyistä ja siinä istuessamme me sitten nautiskelimme uunista tulleita lämpimiä croissanteja lakkojen, lemon curd-tahnan ja goudan kanssa.
Sunnuntai oli juuri niin absurdi kuin viime syksyn remonttiuupumuksen toiveissani maalailinkin, ihanalla tavalla. Noiden hetkien “jos tämä asunto ikinä valmistuu niin..”-mietelmät ovat vihdoin (melkein) totta.
Nyt on aika vain napata koirat kainaloon, köllötellä parvekkeella auringossa ja elää menemään.
Hei, saisinko kysyä mitä kaikkea ihanaa on tuossa, ylläolevassa kuvassa, salaatinkulhossa? Yst.terv. Outi Tuomi-Saarijärvi
Hei Outi 🙂 Salaatissa on punamangoldia, punasipulia, jääsalaattia, oliiviöljyä, fetaa ja mustapippuria. Hyvin simppeliä siis.