Tein itselleni lupauksen parin viikon takaisella talvilomallani. Tuo itselleni tehty lupaus liittyi tapaani aloittaa työviikko. Yrittäjänä asiat ovat sadan prosentin varmuudella omalla vastuullasi olipa sitten syksy, aamu, loma, ilta, loppuvuosi – tai tässä tapauksessa maanantai. Tuo ämmällä alkava alkuviikon päivä oli muuttunut huomaamattani ahdistavan mustaksi möröksi, sillä jostain syystä olin antanut itselleni luvan kerätä viikonlopun vapaapäivien aikana hirveän työpainolastin jokaisen maanantaiaamun iloksi.

yellowmood_hannamarirahkonen_sagaform_brunssi4

Noh, oikeastihan maanantaissa ei ole päivänä yhtään mitään vikaa, vaan se vika on ollut allekirjoittaneen korvien välissä. Kun mietiskelin tätä asiaa oikein realistisesti, ei minulla ole ollut maanantaisin sen enempää töitä kuin muinakaan viikonpäivinä, mutta onnistuin silti keräämään stressimittariin aika hyvät kierrokset heti viikon alkuun. Voisi kai sanoa, että sen siitä saa kun ei suunnittele aikatauluaan, vaan toisinpa on nyt.

yellowmood_hannamarirahkonen_sagaform_brunssi1

Omalla kohdallani kaikki oli kiinni kahden A-kirjaimen yhdistelmästä, nimittäin aikataulusta ja asenteesta. Herään edelleen maanantaisin varhaiseen kellonsoittoon (kyllä, odotan sitä innoissani aina viikonloppujen jälkeen), mutta sen sijaan että maanantai määrittelisi minut, minä määrittelen maanantaini ja sitä kautta koko loppuviikkoni.

Stressaannun helposti, jos mielessäni on liian monta asiaa, joille en ole tehnyt tarkkaa aikataulua – silloin tapahtuu tuo aiemmin mainitsemani “teen kaikkea, mutta en mitään” -syndrooma ja tunnen, ettei missään ole mitään järkeä. Niinpä listaan koko viikon pakolliset työasiat ja koostan viikolleni aikataulun.

yellowmood_hannamarirahkonen_sagaform_brunssi2

Yhtäkkiä kalenteriini on vapautunut hurjasti ylimääräistä aikaa ja on ollut suorastaan vapauttavaa antaa itselleen loppupäivä vapaata sen jälkeen, kun päivälle listatut asiat on tehty. Tässähän ehtii vaikka lenkkeilemään ja maalaamaan!

yellowmood_hannamarirahkonen_sagaform_brunssi3

Hurjalla yhden viikon kokemuksellani voin julistaa, että kyllä, viikko alkaa paljon mukavammissa merkeissä, kun pyhittää maanantaiaamut leppoisalle aamiaiselle, rauhassa nautitulle kahvikupille, pienelle ulkoilulle ja viikkoaikataulun koostamiselle. Todistusaineisto on ollut niin aukotonta ja toimivaa, ettei entiseen “aloitan aamuni sähköpostin lukemisella, vaikka olen vielä sängyssä ja loppupäivän sompailen sinne tänne” -tyyliin ole paluuta. Reilun neljän vuoden opettelujakso on aika riittävä, sanoisin.

Monday, let´s do this, mut jatkossakin mun säännöillä.

Mainiota viikonalkua!

  1. R

    <3

    Toden sanoja. Suunnittelu – realistinen suunnittelu – on kyllä oikeasti paras arjen apukeino. Tietysti haaste on aina tehdä se kunnolla eikä skipata sitä, kuten minä hyvin usein teen. Sitä niin mielellään lykkää asioiden ajattelua, vaikka ne kytisivät taka-alalla kuitenkin koko ajan.

    Oman maanantaini pelastus oli illalla ajastaa pyykit aamuksi ja tehdä eräs tehtävä, jonka olisin aivan hyvin saattanut jonkin syyn varjolla jättää tähän päivään ts. viime tippaan. Pyykkien ripustaminen heti aamusta sai aikaan aikaansaavan olon. Siistiä. :)

    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    • Hannamari Rahkonen

      No kuule, se on juuri näin kuten sanoit! Pienin askelin ja opein eteenpäin :) Kaunista kevätviikkoa myös sinulle!

  2. Sarita

    Niin totta ja hyvä idea.. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Jolie 2017