Lauantai 2.8.2014 | Kimmo

Hyvinvoinnin verkkomedia

Moments

Kotiseutumatkailua: Mäntän Kuvataideviikot

Kotiseutumatkailu jatkuu Mäntän Kuvataideviikoilla, jonne huristimme eilen isäni kanssa moottoripyöräretkellämme. Jos et ole vielä tehnyt lomasuunnitelmia, suosittelen koko sydämestäni poikkeamaan tuossa Pekilon entisessä teollisuusrakennuksessa, jonne näyttely on pystytetty.

Tämän vuoden kuvataideviikkojen teema on  Löytäjä saa pitää ja se tarjoilee katsojalle näyttelyn sivuston mukaan rikkaan kattauksen nykytaidetta, jossa taiteelle ei aseteta sääntöjä ja katsojakin vapautetaan. Minut tämä näyttely ainakin vapautti ja myös isäni piti monista teoksista vaikkei ole perehtynyt taiteeseen minuakaan enempää.

Jostain syystä minulla oli vuosia lukkiutunut suhde taidetta kohtaan. Olen aina ollut kiinnostunut taiteesta monipuolisesti, mutta myös jostain aivan omituisesta syystä kuvittelin joskus etten osaa katsoa taidetta oikein tai en ymmärrä teosten syvempiä merkityksiä ja ainakaan minun ei kannattaisi keskustella taiteesta kenenkään kanssa, koska enhän minä tiedä taiteesta mitään. En tiedä olenko ainoa, joka on potenut tämän suuntaista vinksahtanutta ajatusmallia taidetta kohtaan ja nauttinut siksi taiteesta salaa.

Muutama vuosi sitten tein vihdoin Pablo Picasson näyttelyn myötä oivalluksen, että taide kuuluu myös minulle siinä missä akateemisille taiteilijoillekin ja minä saan tulkita teoksia juuri omalla tavallani ja antaa niiden joko koskettaa, ilahduttaa tai ihmetyttää. Mäntän Kuvataideviikkojen tarjonta oli juurikin noita kaikkea kolmea. En voi muilla sanoilla kokemustani kuvailla. Pidin näkemästäni ihan hirveästi ja voisin hyvin mennä vielä uudelleen!

Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1993 lähtien ja se on yksi Suomen merkittävimmistä taidetapahtumista. Joten nyt viimeistään on hyvä syy lähteä kesälomamatkalle kotimaahan!

Näyttelyn suosikki taisi olla minulla ja isälläni sama, Guido van der Werven videoinstallaatio Nummer vier: I don’t want to get involved in this. I don’t want to be part of this. Talk me out of it. Installaatio koostui kolmesta sykähdyttävän kauniista videosta ja klassisesta musiikista.

Muutamia muita suosikkejani näyttelystä (kaikista suosikeistani en saanut hyvää kuvaa):

Laura Wesamaan teoksessa oli kauniit värit.

Niina Lehtonen Braunin kokonaisen huoneen täyttävä installaatio oli niin täynnä yksityiskohtia, että sitä olisi voinut tutkia ties kuinka pitkään.

Sanna Kanniston valokuvia on vääryys koittaa ikuistaa tähän, mutta ne olivat ehdottomasti yksi suosikkini.

Heikki Marilan Luther-variaatio muodosti suuren kokonaisuuden, josta pidin kovasti.

Emme Helteen installaation yksityiskohdat herättivät hilpeyttä.

Mitä tuumitte? Olisivatko Mäntän Kuvataideviikot tarpeeksi hyvä syy kotimaan lomamatkalle? Jos taide riemastuttaa tai muuten vain kiinnostaa niin kannattaa tutustua Riemu-sivustoon, jonka takana on mm. juuri hehkuttamani Nopsa Travelsin Liisa Jokinen. Harmi, että missasin viikko sitten heidän järjestämänsä taidemaratonin, jonka tarkoituksena oli testata kuinka monta galleriaa neljässä tunnissa ehtii kiertää. Onneksi maratonin voi toteuttaa myöhemminkin kaverin kanssa ja tästä sen toteuttamiseen ainakin sai inspiraatiota!

Mäntän Kuvataideviikkojen näyttely on esillä 31.8. saakka ja avoinna joka päivä 10-18. Sisäänpääsy kustantaa 12 euroa.

Facebook9Twitter0Google+0Pinterest0Email
Kommentit (4) Lisää kommentti ↓
  1. Yaelian

    Mukavaa kotiseutumatkailua ja juhannusta Katja! Ja kiva kuva motskarimimmistä alempana;D

    22.6.2012 Vastaa
  2. Outi

    Suomen suvi on kyllä täynnä toinen toistaan kiinnostavampia taide-elämyksiä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan :)

    24.6.2012 Vastaa
    • Katja Kokko

      Todellakin, sen sain tämän reissun aikana huomata! Ja muidenkin asioiden kohdalla kuin pelkän taidenäyttelyn :)

      25.6.2012 Vastaa

Kommenttisi