“Luettelosta voisi tehdä pitkän, mutta sanotaan näin, että joogaajalla on usein keskivertoa optimistisempi elämänkatsomus ja parempi terveys. Nämä ovat helposti havaittavia joogaharjoituksen vaikutuksia”, toteaa astangajoogaopettaja Petri Räisänen, kun häneltä kysytään joogaharjoituksen eduista. Ja tottahan se on, joogaajan tunnistaa usein astetta rennommasta elämänasenteesta. Joogaharjoituksen aloittaminen heijastelee jo piankin positiivisia vaikutuksia monille elämän osa-alueille. Kiinnostaisiko joogamatkalle lähteminen?

15_SUPTA_VAJRASANA_0233-001 kopio

Elämme kiireisessä maailmassa, jossa hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys. Lihasjännitykset, stressi ja ruuansulatusongelmat ovat monille tuttuja. Notkeutta ja lihaskuntoa voi olla vaikea pitää yllä hektisen arjen ja istumatyön lomassa. Joogaharjoitus tuo tervetullutta tasapainoa arkeen, eivätkä fyysiset vaikutukset ole ainoita.

“Jooga lisää itsetuntemusta ja sen harjoittaja pystyy ottamaan paremmin vastuuta omasta elämästään”, Räisänen toteaa. Parhaimmillaan joogan aloittaminen voi olla ensiaskel kohti uudenlaista itsetuntemusta.

Maltti on valttia

Joogaharjoitusta aloittaessa kannattaa etsiä ammattitaitoinen opettaja, jonka kanssa kemiat sopivat yhteen. Luottamus on tärkeää, koska joogaopettajan vastuu ja merkitys oppilaalle on suuri. Tekniikat pitää osata opettaa turvallisesti ja alusta asti oikein. Koska oma keho ja mieli saattavat olla meille aluksi yllättävänkin vieraita, tutustelu niihin on hyvä aloittaa osaavan opettajan käsissä.

“Oppilaalla ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä oman kehonsa kunnosta ja mahdollisuuksista. Vielä vähemmän oman mielen hallinnasta”, Räisänen muistuttaa.

Opettajan vastuulla on oppilaan opastaminen joogan käytäntöön, perinteeseen ja filosofiaan. Opetus alkaa usein fyysisistä harjoituksista, joihin kuuluvat asennot (asana), hengitysharjoitukset (pranayama) ja keskittyminen tai meditaatio. Asentoja ja hengitysharjoituksia opetetaan hitaasti oppilaan kunnon mukaisesti. Kultainen keskitie on kuitenkin aina paras, sopiva etenemistahti löytyy yhteistyöllä.

“Oppilaan kannalta ei ole hyvä, että opettaja avustaa jatkuvasti asentojen tekemisessä. Oppilaan on hyvä oppia tekemään asennot itsenäisesti, tehdä omia oivalluksia omasta kehostaan, mielestään ja asentojen tekniikoista. Liika riippuvaisuus opettajasta ja avustuksistakaan ei ole hyväksi joogalle”, Räisänen toteaa.

19_Ekapāda_Śīrṣāsana_0266-001

Suorittaminen ei vie perille

Jos kokee olevansa altis suorittamiselle, kannattaa pitää erityisen kirkkaana mielessä kohtuullisuuden jalo taito. Joogan perimmäinen tarkoitus ei ole ennätysvauhti – ei edes astangajoogan, vaikka dynaamisuus onkin lajille luonteenomainen. Räisänen alleviivaa harjoittelun kohtuullisuutta.

“Liian nopea edistyminen saattaa aiheuttaa lihaskipuja, venähdyksiä tai jopa psyykkistä ylirasituksta, unettomuutta ja sekavuutta”, Räisänen toteaa.

Ajassa, jossa elämme, lipsahdus tapahtuu helposti meistä jokaiselle. On tärkeää, että opettaja osaa vetää lempeitä mutta tiukkoja rajoja.

“Oppilaat saattavat tulla tunneille liian suurin luuloin, odotuksin ja tarpein. He saattavat jopa vaatia ohjaajaa näyttämään uusia tekniikoita aivan liian aikasin ja äheltävät asennoissa kuin urheilukilpailuissa. Olen myös kuullut kuinka oppilas uhkaa vaihtaa opettajaa, jos ei saa tehdä haluamaansa asentoa. Kun joogan suosio kasvaa ja joogasalit lisääntyvät, myös kilpailu oppilaista lisääntyy. Silloin saattaa helposti unohtua, mikä on järkevää ja mikä ei.”

Oppilaiden suurin ongelma Räisäsen mukaan on liiallinen voiman käyttö asennoissa.

“Liian voimakas tarve kehittyä nopeasti johtaa usein kehon kipeytymiseen ja jäykistymiseen. Rentoutumisen ja rasituksen suhde pitää olla oikea. Keho ja mieli tarvitsevat paljon lepoa suostuakseen niiden uudenlaiseen käyttöön. Joogassakin voi tulla psyykkinen ylikunto, joka voi viedä harjoitushalut”, Räisänen muistuttaa.

Style: "Portrait B&W"

Hyvän opettajan tunnistaa lempeästä auktoriteetista

Joogaopettajan auktoriteetti tulisi Räisäsen mielestä olla luonnollinen ja perustua tietoon ja taitoon. Silloin oppilas haluaa opiskella saman opettajan ohjauksessa ja kehittyä rauhallisessa tahdissa. Oikeanlainen lempeys ja joustavuus on tarpeellista, kun opetetaan systemaattista joogan perinnettä. Armeijamainen komentaminen ei kuulu joogafilosofiaan, ei myöskään egoistinen opettaminen.

“Joogaopettajan kokemus syntyy vuosien harjoituksesta, opettamisesta ja jatkuvasta kuoluttautumiseta”, Räisänen muistuttaa.

Joogan suosion kasvaessa erilaiset joogasuuntaukset kukoistavat ja joogaopettajat saavat väistämättä osakseen vertailua. Räisänen kehottaa pitämään mielessä, että jooga on universaali opetus eikä sitä voi kukaan omia itselleen. ”Luonnolliseen auktoriteettiin kuuluu myös muiden opettajien ja joogasuuntausten hyväksyminen sekä asiallinen käytös.”

Räisäsen oma avustustekniikka on kehittynyt yli parinkymmenen vuoden käytännön opettamisesta, sekä seuraamalla kokeneempia ohjaajia kuten Lino Mieleä, Sharath Joisia, Eddie Sterniä ja Sri K. Pattabhi Joisia, joka oli Räisäsen pääopettaja. Räisänen on opiskellut myös kalevalaista jäsenkorjausta kymmenisen vuotta Pohjanmaan mestariparantajien kanssa. Hän kuuntelee jokaista oppilastaan tarkasti ja lempeästi.

25_Mayūrāsana_0323-001

“Pyrin seuraamaan oppilaan luonnollista liikettä ja auttamaan kehon pidentämistä ja avaamista kaikkiin suuntiin. Mitään kovaa painamista ja työntämistä ei tarvita. Ote on vahva mutta lempeä. Tavoitteena on turvallinen avustus, jossa oppilas pääsee todella nauttimaan ja kehittymään joogan harjoituksessa.”

Alueet, joihin suurin osa asennoista ja niiden avustuksista keskittyy ovat selkäranka ja lantio. Selkärankaa pidennetään ja luodaan selkänikamien väliin lisää tilaa. Samalla verenkierto ja ravinnonsaanti vilkastuvat ja hermosto pääsee vapautumaan selkärangan alueella.

“Oppilas voi silloin helposti venyttää kehoa ja määrätä itse asennon ääritilansa. Kipualueelle ei pitäisi mennä, vaan venytys tapahtuu rauhallisesti, hengityksen avustaessa lihasten ja mielen rentoutumista”, Räisänen toteaa. Jos oppilas ei tunne omaa ääritilaansa, opettajan pitää osata opastaa oppilasta tunnistamaan turvallinen raja venytyksissä. Sama pätee myös hengitysharjoituksiin ja meditaatioon.

Joogan monet kasvot

Tutkimusmatka alkaa aina alusta. Fyysinen asanaharjoitus on usein hyvä ja helposti lähestyttävä tapa tutustua joogan tieteeseen. Kehon ja mielen hiljalleen puhdistuessa saattaa kuitenkin herätä kiinnostus tutkia aihetta lähemmin. Tämä tutkailu saattaa viedä aivan uuden minän ja olemisen äärelle.

“Kehon ja mielen yhteyden ymmärtäminen, sisäisen herkkyyden voimistuminen ja hyvän olon lisääntyminen, lähentävät oppilasta joogan ja oman itsensä laajempaan kokonaisuuteen. Koko minuuden käsite joutuu uuteen arviointiin”, Räisänen muotoilee.

Asentoharjoituksista on helppo siirtyä hengitysharjoituksiin, keskittymisharjoituksiin ja meditaatioon. Kiinnostus saattaa myös herätä mantrojen resitointiin, ja sen kautta äänenkäytön ja äänen värähdysten tutkimiseen, sekä intialaiseen filosofiaan tai mytologiaan. Itsetutkiskelu voi myös lisätä kiinnostusta koko universumin tutkimiseen, jolloin voi uppoutua joogafilosofian teoksiin. Joogafilosofian lukeminen on Räisäsen mielestä hyvää aivojumppaa, varsinkin jos yrittää ymmärtää ja jopa kehitellä itse vastauksia kiperiin aiheisiin.

Räisänen kuitenkin muistuttaa, että joogan harjoittaminen ei vaadi oppilaalta omien arvojen tai uskomusten muuttamista. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti.

“Kukaan ei vai antaa joogassa tiukkoja sääntöjä, miten pitää käyttäytyä tai mihin uskoa. Jos muutoksia kehossa tai mielessä tapahtuu, ne tapahtuvat oppilaan omasta tahdosta ja vähitellen. Opettajalla tulee olla psykologista ymmärrystä, miten oppilaan kanssa edetään, astumatta niin sanotusti oppilaan varpaille.”

Suurin mysteeri joogan filosofiassa on kysymys siitä, mikä kaiken tämän elämän takana lopulta on. Onko olemassa voimaa joka ohjaa voimaa? Onko olemassa muuttumatonta henkeä, jumalaa, jälleensyntymistä ynnä muuta – ja mikä on oma suhde niihin on.

“Näkemyksiä on ehkä yhtä monta kuin on tulkitsijaakin. On kuitenkin upeaa lukea tai kuunnella, miten muut ovat lähteneet ratkaisemaan elämän mysteerejä”, Räisänen toteaa.

Ja lopulta juuri se taitaakin olla kaikista tärkeintä – niin joogassa kuin koko elämässäkin.

26_Nakrāsana_0332-001

Teksti Jutta Ruonansuu, Petrin haastattelu Katja Kokko. Haastatteluvastaukset on julkaistu ensimmäisen kerran Katjan entisessä blogissa.

Kuvat Alex Berg, poimittu Petri Räisäsen kirjasta “Nadi Sodhana”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Jolie 2018