Kaipausruokaa

Kirjoitan teille parhaillaan (tällä erää!) viimeistä osaa Pariisi-vinkkisarjaamme. Lomakuvia selatessa minut valtasi lähes kuolettava ikävä lempiravintolaani Voy Alimentoon, josta tuli heti ensisilmäyksellä suurin ravintolarakkauteni Pariisissa. Tämä nyt lienee tietysti aika ilmeistä, koska se on samalla ravintola, jossa söin rakkautta ensisilmäyksellä olleen miehen kosittua minua St. Martinin kanaaleilla. Mutta se on lempiravintolani myös siksi, että se on parhaita ja laadukkaimpia raaka-aineita käyttävä ravintola, johon olen tähän asti törmännyt. (Tämä on tietysti subjektiivinen mielipide mutta taatusti oikea ja sitä paitsi, Katja on samaa mieltä.)

Voyn ruoka on uskomattoman innovatiivista, melkein taikuutta. Täydellinen esimerkki siitä, että kaunis ja värikäs ruoka on yhtä kuin elinvoimaa. Olen onnistunut puhumaan itselleni  ravintolan superkokilta Carolinalta reseptin taivaallisen suolaiseen acai-marjatahnaan, jonka tekin saatte taatusti heti, kunhan olen sen ehtinyt testata. Olen myös ystävällisesti ilmoittanut Carolinalta, että aion kyllä pikku hiljaa hivuttaen udella kaikki hänen supersalaisuutensa. Hänellä ei ole onneksi tuntunut olevan mitään sitä vastaan.

Ikävän lievittämiseksi oli tietysti kokattava jotain lempiravintolasta muistuttavaa mutta jääkaappi ei ollut varsinaisesti puolellani. Sain kuitenkin taiotuksi ihan hyvän lohdutuspalkinnon. Lautasella on kookosöljyssä paistettua kesäkurpitsaa, johon lisäsin lopuksi mausteeksi tujauksen spirulinaa. Simppeli vihersalaatti sisältää tomaattia, kurkkua, tammenlehtisalaattia, sitruunamelissaa ja muutaman lehden basilikaa. Päälle ripottelin kuorittuja hampun- ja pinjansiemeniä ja lopuksi raastoin vähän kaakaovoita koko arkisen komeuden päälle. Kastikkeeksi sekoitin oliiviöljyä, raakaa agavea, omenasiiderietikkaa, oluthiivahiutaleita ja aavistuksen merisuolaa. Lisäsin kastikepohjaan myös vähän kaktusjauhetta ja cat’s clawia, joita olen ostanut ravintolan yhteydessä toimivasta pikkuputiikista.