Kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan kasvaa koko ajan. Sen ovat huomanneet myös synteettisen kosmetiikan valmistajat. Koska luonnonkosmetiikka-termiä ei ole suojattu lailla, synteettistäkin kosmetiikkaa nähdään markkinoitavan luonnollisena tuotteen sisältämien luonnollisten raaka-aineiden siivittämänä. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että tuote on luonnonkosmetiikkaa – aidon luonnonkosmetiikkatuotteen tulee nimittäin täyttää sertifioidulle luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit.

Vastaavasti ilman riippumattoman organisaation myöntämää luonnonkosmetiikan sertifikaattia myydään myös tuotteita, jotka täyttäisivät kaikki sertifikaatin kriteerit. Usein nämä tuotemerkit ovat niin pieniä, ettei niillä ole varaa sertifikaattiin. Käsityönä valmistetun kosmetiikan kanssa kuluttaja saa siis itse selvittää, onko tuote todella luonnollista.

laventelit

Mikä on sertifikaatti?

Sertifikaatin tarkoitus on auttaa kuluttajaa valitsemaan luotettavasti aitoa luonnonkosmetiikkaa, jolle on asetettu tiukat kriteerit. Euroopassa yleisimmin tunnettuja sertifikaatteja ovat Ecocert, BDIH, NaTrue, Cosmebio, EcoGarantie, ICEA, Soil Association ja AIAB. Vuonna 2010 perustettu COSMOS toimii eurooppalaisten sertifikaattien kattojärjestönä ja sen tarkoitus on luoda sertifikaateille kansainvälistä tunnettuutta.

Muualla maailmassa luonnonkosmetiikan kriteerit voivat poiketa Euroopassa vallitsevista kriteereistä eikä tuotteilla useinkaan ole eurooppalaista sertifikaattia, josta voisimme luotettavasti tunnistaa sen luonnonkosmetiikaksi. Silti tuote saattaa olla täysin luonnonkosmetiikaksi hyväksyttävää – tai jopa vielä parempaakin. Kosmetiikkaviidakossa saa siis olla todella tarkkana.

Eurooppalaisille sertifikaateille yhteistä ovat seuraavat vaatimukset:

  • Valmistuksessa tulee suosia luonnollisia raaka-aineita (100 % aitoja kasviöljyjä, eteerisiä öljyjä, kasviuutteita).
  • Öljyjen ja rasvojen tulee aina olla kasviperäisiä.
  • Kasviraaka-aineiden tulee olla luomuviljeltyjä niin pitkälle, kuin mahdollista tai valvotulta alueelta kerätyistä luonnonvaraisista kasveista. Vaikka luomua käytettäisiinkin jossain tietyssä raaka-aineessa suurimmaksi osaksi, mutta sato on jäänyt yhtenä vuonna liian pieneksi eikä sen voida arvioida riittävän tarpeeksi pitkään, ei tuotteen sisältämää raaka-ainetta saa merkitä luomuksi. Useat villinä kasvavat kasvit eivät välttämättä saa luomusertifikaattia, joka vähentää tuotteen luomuraaka-aineiden osuutta.
  • Raaka-aineiden tulee olla jalostettu kosmeettisiksi valmisteiksi hellävaroen ja mahdollisimman vähän kemiallisia prosesseja käyttäen.
  • Tuotteiden tulee olla 100 % vapaita synteettisistä rasvoista, hajuste- ja väriaineista.
  • Tuotteissa tulee suosia mietoja ja kasviperäisiä emulgaattoreita sekä pesutensidejä, kiellettyjä ovat muun muassa alkyylisulfaatit (Sodium Lauryl Sulfate ja Sodium Laureth Sulfate) sekä etyksoloidut raaka-aineet, mitkä tunnistaa kirjainyhdistelmistä PEG tai PPG.
  • Synteettisten antioksidanttien käyttöä ei sallita.
  • Synteettisten UV-filttereiden käyttöä ei sallita.
  • Tuotteen valmistamiseen ei saa liittyä eläinkokeita.
  • Vain tietyt eläinperäiset raaka-aineet ovat sallituja, kuten mehiläisvaha, hunaja tai villarasva. Eläinten vahingoittaminen tai tappaminen raaka-aineen saamikseksi on kielletty.
  • Tuotteissa tulee olla mahdollisimman ympäristöystävälliset pakkaukset.
  • Tuote tarvitsee riippumattoman organisaation sertifioinnin. Sertifioijat ovat yrityksiä, sillä käytännössä on mahdotonta pitää yllä systeemiä ilman yritystoimintaa niin kauan, kun valtiot eivät tämmöistä toimintaa rahoita.
  • Sertifikaatit sallivat tiukkaan rajatusti joitakin synteettisiä raaka-aineita (yleensä max. 5 % tuotteen raaka-aineista), mutta kiellettyjen raaka-aineiden lista on joka tapauksessa hyvin pitkä ja useimmiten tuotteissa näkee synteettisiä raaka-aineita alle prosentin, yleesä ne ovat synteettisesti valmistettuja luontaisen kaltaisia raaka-aineita, kuten vaikka bentsyylialkoholi. Käytännössä tuotteissa näkee alle prosentin osuuksia synteettisiä raaka-aineita.

Raaka-aineet määritellään seuraavasti:

Luonnollinen aine: ainesosa on johdettu suoraan luonnosta kuten kasviöljyt, -uutteet, mineraalit, vesi jne.

Luomu raaka-aine: kasviaine, joka on kasvanut luomusertifioidulla tilalla ja tuotettu luomuserfifioidulla tuottajalla.

Luonnollista alkuperää: raaka-aine, joka saadaan luonnosta ja muunnetaan joko fysikaalisilla tai kemiallisilla menetelmillä toiseksi aineeksi. Tällaiset aineet voivat olla ihmis- ja ympäristöystävällisiä, mutta voivat myös vahingoittaa ihoa tai ympäristöä.

Luontaisen kaltainen: synteettinen raaka-aine, jonka molekyylit muistuttavat luonnollisia molekyylejä. Esimerkiksi luontaisen kaltainen C-vitamiini.

Synteettinen aine: synteettinen raaka-aine, perustuu usein petrokemian raaka-aineisiin.

niittykukat

INCI-viidakossa

Tuoteseloste eli INCI-lista kertoo tuotteen sisältämät ainesosat. Kosmetiikassa hyväksyttyjä ainesosia on tuhansia ja luku kasvaa päivä päivältä. Luonnonkosmetiikassa hyväksyttyjen ainesosien listalta löytyy noin 700 ainetta. Ilman salapoliisityötä ja lisäinformaatiota maallikon on kuitenkin vaikea perehtyä tuoteselosteeseen kovin syvällisesti, ainesosalla voi nimittäin olla sama kemiallinen nimi huolimatta siitä, onko raaka-aine luonnollista alkuperää vai täysin synteettinen. Esimerkkinä tästä mainittakoon hajusteet. Ihastuttavan tuoksuinen eteerinen ruusuöljy koostuu noin 27 eri ainesosasta. Hajusteiden ilmoittamisvelvollisuuden mukaan ruusuöljyä käytettäessä täytyisi merkitä näkyviin mahdollisesti neljä noista 27:stä kuten geranoli, sitraali, farnesoli ja linalooli. Tämä helpottaa tietysti hajusteallergikkoa, jos hänellä on todettu allergia joillekin näistä aineista. Maallikon silmään INCI-listassa nämä aineet saattavat kuitenkin näyttää pelottavilta kemiallisten nimiensä vuoksi, vaikka kyse olisi vain ruusuöljystä ja parhaassa tapauksessa vielä luomuviljellystä.

Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta -kirjassa kerrotaan mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa testattin, sietävätkö hajusteallergikot  luonnollisia eteerisiä öljyjä. Kliinisessä tutkimuksessa oli 25 koehenkilöä, joilla oli todettu tavanomaisella hajusteseoksella kosketusallergia. Tutkimuksessa tehtiin Dr. Hauschkan öljyillä 500 testiä, joista seitsemässätoista ilmeni allerginen reaktio, kun luku olisi voinut 500, olihan kaikilla koehenkilöillä todistetusti hajusteallergia. Tutkimuksessa ilmeni myös, että yhdenkään koehenkilön iho ei reagoinut testattavam aineen 0,5-prosenttiseen pitoisuuteen ja kaikki 17 kosketusallergista reaktiota ilmenivät altistuksessa hyvin vahvalle 5-prosenttiselle pitoisuudelle.

Luonnonkosmetiikan raaka-aineille voi kuitenkin olla myös allerginen aivan kuten mille tahansa ruoka-aineelle tai synteettisen kosmetiikan raaka-aineellekin. Luonnonkosmetiikasta löytyy myös hajusteettomia tuotteita ja monet atoopikot ovat löytäneet luonnonkosmetiikan voiteista avun, jonka myötä lääkevoiteiden käytön on voinut jättää joko kokonaan tai osittain pois. Luonnonkosmetiikka sopii siis myös herkkäihoiselle, mutta kyse on sopivien tuotteiden löytämisestä omalle iholle kuten missä tahansa muussakin kosmetiikassa.

Netistä löytyy hakusivustoja inceille, joista voi tutkia ainesosien mahdollisia alkuperiä ja muuta informaatiota. Tietolähteisiin kannattaa kuitenkin aina suhtautua pienellä varauksella, sillä ne eivät tarjoa yleensä kovin kattavaa tietoa raaka-aineista. Hakusivustoja ovat mm. Skin Deep sekä INCI-haku.

niitty

Mitä eroa on luonnonkosmetiikalla ja tavanomaisella synteettisellä kosmetiikalla?

Luonnonkosmetiikan ja tavanomaisen kosmetiikan oleellisin ero lähtee jo voidepohjasta, joka muodostaa tuotteesta noin 80 prosenttia vaikuttavien aineiden osuuden ollessa yleensä korkeintaan 20 prosenttia.

Luonnonkosmetiikassa voidepohja koostuu aina kylmäpuristetuista kasviöljyistä ja rasvoista kuten vaikkapa jojoba- tai manteliöljystä ja kaakaovoista. Tavanomaisessa kosmetiikassa voidepohja koostuu yleensä synteettisistä öljyistä, maaöljyjohdannaisista kuten parafiinista, sekä silikoneista. Toki joukossa voi olla kasviöljyjäkin.

Lisäksi voidepohjassa on vettä. Luonnonkosmetiikassa käytetään vettä, kukkaisvesiä ja kasviglyseriiniä. Tavanomaisessa kosmetiikassa yleensä vettä, propyleeniglykolia ja glyseriiniä, joka voi olla joko synteettistä tai kasviperäistä.

Jotta vesi ja öljy emulgoituvat eli sekoittuvat toisiinsa, tarvitaan voiteeseen emulgaattori. Luonnonkosmetiikassa emulgaattoreina toimivat vanha klassikko saippuoitu mehiläisvaha sekä sokeriemulgaattorit tai yksinkertainen glyseroli-rasvahappoyhdiste. Tavanomaisessa kosmetiikassa puolestaan käytetään usein etyksoloituja (PEG tai PPG-) emulgaattoreita. PEG-emulgaattorit paitsi emulgoivat veden ja rasvan, myös imeyttävät vaikuttavia aineita ihoon. Iho ei tietenkään voi tällöin päättää, mitä se ottaa vastaan ja mitä ei, siksi PEG-emulgaattorien ansiosta ihon syvempiin pintakerroksiin imeytyy myös ei toivottuja aineita, kuten mineraaliöljyjä, hajusteita, väriaineita ja säilöntäaineita. Ihon syvemmistä pintakerroksista aineet saattavat päästä verenkiertoomme ja sisäelimiimme ja kuormittaa esimerkiksi maksaa, joka toimii kehomme jätehuoltolaitoksena.

Yhteistä luonnonkosmetiikalle ja tavanomaiselle kosmetiikalle ovat usein vaikuttavat aineet, joilla tuotteita markkinoidaan. Niitä ovat kasviuutteet, luonnolliset vitamiinit, antioksidantit, hyaluronihappo ja entsyymit. Luonnonkosmetiikassa nämä ovat usein luomuviljeltyjä. Synteettisessä kosmetiikassa saatetaan käyttää synteettisiä antioksidantteja. Vaikuttavien aineiden osuus tuotteesta on yleensä korkeintaan 20 prosenttia.

Lisäksi voiteeseen tarvitaan säilyvyyttä parantavia aineita. Luonnonkosmetiikassa säilöntäaineena käytetään alkoholia, mietoja happoja sekä eteerisiä öljyjä. Alkoholit valmistetaan usein luomuviljellystä viljasta kuten vehnästä tai rukiista fermentoimalla. Tavanomaisessa kosmetiikassa säilömiseen käytetään yleensä parabeeneja sekä fenoksietanolia.

Viimeisimpänä tuotteeseen lisätään yleensä tuoksu. Luonnonkosmetiikassa tuoksuina käytetään eteerisiä öljyjä ja tavanomaisessa kosmetiikassa synteettisiä tuoksuja.

Mitkä näistä aineista antavat iholle jotain ja ravitsevat sitä? Ravitsetko mieluummin kehoasi oikealla ruoalla vai einesaterioilla? Saman kysymyksen voisi esittää kosmetiikan kohdalla. Jos 80 prosenttia tuotteesta on voidepohjaa ja luonnonkosmetiikassa se koostuu kylmäpuristetuista kasviöljyistä ja -rasvoista, eikö jo pelkästään se ravitse ihoa puhumattakaan vielä vaikuttavista aineista? Kasvien ja ihmisten solurakenne on samanlainen, siksi iho voi helposti hyödyntää kasvien aktiiviaineita sen aineenvaihduntaprosessissa. Kasvit tarjoavat iholle runsaasti vitamiineja, antioksidantteja, mineraaleja, kosteuttavia aineita, ihoa pehmentäviä ja energisoivia aineita.

Lain mukaan kosmetiikka ei saisi imeytyä verenkiertoon, muuten se tulisi luokitella lääkeaineeksi. Kuitenkin esimerkiksi Tanskassa epäillään kosmetiikan kemikaaleilla olevan yhteys lapsettomuusongelmaan. Myös Suomessa suositellaan vähentämään kosmetiikan käyttöä raskauden aikana juuri sen vuoksi, että iholta voi imeytyä erilaisia aineita verenkiertoon varsinkin raskauden aikana, jolloin pintaverenkierto on lisääntynyt. Dosentti Jorma Toppari Turun yliopistosta epäilee, että äidin runsas kosmetiikan käyttö raskauden aikana saattaa altistaa sikiön kivessyövälle. Kosmetiikassa on tuhansia kemikaaleja, joita ei ole testattu pitkäaikais- ja sikiövaurioiden suhteen. Miksi siis ottaa riskiä, kun tarjolla on luonnollisia vaihtoehtoja?

Usein kuulee esitettävän väitteen ettei luonnonkosmetiikka ole tehokasta. Tässä on perää sen verran, että luonnonkosmetiikassa ei ole ihmeitä tekeviä instant-aineita, joka turvottaisivat juonteet tasaiseksi ja kiristäisivät ihoa, joka kuitenkin muutaman tunnin kuluttua palaa takaisin entiselleen. Luonnonkosmetiikassa ihonhoito perustuu ihon pitkäaikaiseen ja jatkuvaan hoitamiseen – aivan kuten kehommekin ravitseminen terveellisellä ruokavaliolla läpi elämämme.

kukat

Lähteet: Rita Stiens: Totuus kosmetiikasta, Turun Sanomat: Puhtaus haisee kemikaaleiltaPro Luonnonkosmetiikkayhdistys ja Minna Oey koulutusmateriaali, Natcos Oy.

  1. Kosmetiikka alalla työskentelevä nainen

    Tosi hyvä kirjoitus! Mutta silmiin pisti, mitenhän tuo imeytyminen verankiertoon ? Kosmeettinen aine ei saa ilmeytyä verenkiertoon. Muuten se pitää direktiivien mukaan luokitella lääkeaineeksi. Kosmetiikka ei saa , eikä imeydy verenkiertoon . Maksasta puhumattakaan. Esimerkiksi Raija Kara on aika perusteellisen tietoinfon tästä asiasta antanut!

    • Katja Kokko

      Kiitos huomautuksesta! Hyvä, että täällä on tarkkoja lukijoita! Muokkasin tekstiä hieman, jotta en esittäisi faktana asiaa, jota ei ole virallisesti julistettu totuudeksi, mutta jonka itse kaiken lukemani ja oman päättelykykyni perusteella uskon todeksi. Mielenkiintoinen ja huomion arvoinen seikka on siis ainakin Jorma Topparin tutkimukset Turun yliopistossa (sekä Kööpenhaminassa). Hän epäilee, että kosmetiikan kemikaalit saattavat altistaa sikiön kivessyövälle. Myös yhteys rintasyöpään on mahdollinen. Tanskassa aihetta on tutkittu paljon ja siellä virallisen tahon suositus on välttää kosmetiikan käyttöä raskauden aikana. Löysin myös HUS:in sivuilta ohjeistuksen kosmetiikan käyttöön raskauden aikana. Myös siellä sanotaan, että iholta voi imeytyä erilaisia aineita verenkiertoon. Ja jos aineet pääsevät verenkiertoon, ne kulkeutuvat kyllä myös sisäelimiin. Pitkäaikaisvaikutuksia ja sikiövaurioita ei ole edes tutkittu tarpeeksi, sillä aineita on tuhansia ja määrä kasvaa koko ajan. Se, että joku taho sanoo, ettei kosmetiikka saa imeytyä lain mukaan verenkiertoon, tuntuu itselleni vähän samalta kuin margariinin tai ruoansulatusjogurtin niin kutsutut terveysvaikutukset.

      Kiitos kommentistasi ja toivottavasti et pahastunut suorasukaisesta vastauksestani! Ymmärrän, että asiaan on monia näkökulmia, mielipiteitä ja tutkimustietoa!

  2. TiinaT.

    Todella hyvä teksti kyllä, kaikki olennainen koottu yhteen juttuun ja vasta-alkajakin saa tästä hyvän alkuinfon luonnonkosmetiikan maailmaan :D Kiitos!

    • Katja Kokko

      Kiitos itsellesi sen lukemisesta ja kiva kuulla, että artikkeli valaisi luonnonkosmetiikan maailmaa ainakin näin pintapuolisesti :) Aihetta voi tutkia ihan loputtomiin. Olisi ihanaa, jos siitä julkaistaisiin jokin uusi teos. Rita Stiensin kirjasta ei nimittäin ole tulossa tietojeni mukaan uutta painosta ja toisaalta senkin tiedoissa on puutteita.

  3. Viola

    Heippa! Ihan loistava kirjoitus!

    Ja muutenkin teillä ihan mahtava juttu meneillään Jolien parissa & sivut on ihanat. Tykkään kovasti ja seuraan ahkeraan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Jolie 2017